aika on avannut minussa ovia
vaikka niiden ruostuneet salvat
olivat yhtä vastaansanomista
kaikissa eteeni tulevissa asioissa
huokuu kyseenalaistamisen mahdollisuuksia
minun on tänään siis helppo kysyä
että unohditko reissaajan nauravasta repustasi
jotakin oleellista
jotakin josta sinun ei olisi koskaan
kannattanut luopua
minä loin itselleni piikilangalla aidatun luodon
paljonkaan tajuamatta
vainko sitä yhtä vuolemaasi kaarnalaivaa
minä siellä odotan?
torstai, 3. marraskuu 2011
Kommentit