kun minä itkin
äänettömiä kyyneleitäni
sinä hiljaa tulit
kiedoit vartaloosi
kuin köynnöskasvin
jonka loukkaantuneilla terälehdillä
näkyi vielä suolaa ja vesipisaroita

en nähnyt ketään
mutta tunsin kuinka
katselit sieluuni

kaikista virheistäni
luonteeni heikkouksista huolimatta
aamunsarastukseen jäi ainoakseni
sinun hymysi