jo entisessä elämässä
olin tällä luodolla
annoin sateen pestä hiukseni
tuulen kuivattaa
samoilla kivillä
näen itseni seisomassa
odottamassa sinua
viikinkilaivan keula
sulavasti kyntämässä aallokkoa
kuutamossa sen siluetti
ikuisesti elossa
keskiviikko, 16. marraskuu 2011
jo entisessä elämässä
olin tällä luodolla
annoin sateen pestä hiukseni
tuulen kuivattaa
samoilla kivillä
näen itseni seisomassa
odottamassa sinua
viikinkilaivan keula
sulavasti kyntämässä aallokkoa
kuutamossa sen siluetti
ikuisesti elossa
Tätä blogia kirjoittaa muuan harrastelija runoilijatar joka kerran tuli keksineeksi itselleen saaren pakopaikaksi arjen myllytyksestä. Luodosta syntyi kuitenkin paikka missä odottaa rakkautta saapuvaksi. Kummallista kyllä, en ole koskaan fyysisesti vielä "löytänyt" tätä myrskyluotoa enkä majakkaa joka siellä valoansa heittää yli hiljaisen meren. Mielikuvituksessani tämä on täyttä totta, toivottavasti osaan välittää lukijalle vastaavan mielikuvan. Todellinen aikajärjestys alkaa viimeisestä runosta ja ensimmäinen on aina tuorein:)
Kommentit