vaikka järkeni kieltäisi sinut
sinun kosketuksesi hiipii
kuin vuosisatojen takaa

vaikka kaikki kivet on jakamatta
repussani
tämä tunne ei kuuntele

se maalaa kallioon
vielä yhden mahdollisuuden
yhden tulevaisuuden

se jyrää kaikki esteet
myös sinun pelkosi
sen joka vetää verhoa sydämesi
ikkunan peitoksi

ja minä typerästi juoksemalla
asettelen rattaita
villihevosen eteen

tietoisuus ei anna unohtaa

kummallista