me puhumme keskenämme
läpi ohuen ilman
huulet erillään toisistaan

sinä siis haluat kuunnella
sydämeni takomia sanoja
jotka kylpevät runsaudessa

vuorokaudet pyörivät
sulkeutumatonta ympyrää
vievät minua syvemmälle pimeään

minä haluaisin saada sinut
silmistäni ulos
korjatakseni oman puolinaisen elämäni
mitään sanomattomaan tyytyväisyyteen

tiedänhän minä

edes me yhdessä
sinä ja minä
emme pysty jarruttamaan
liki vyöryvää kohtaloa

minun ulkopuolisuuteni
päättyy vasta
kun sinä kävelet minua ovelle vastaan
laskeudut vierelleni
yön tullessa
niin että kylkiluumme
sulavat yhteen
jotta vetovoiman säteet
voivat kietoa yllemme
puhtaan valkoisen lakanan

entä siihen asti

poimin perhosten hylkäämiä
siipiä ilmasta
pakottaakseni itseni
lentämään pois täältä