me puhumme keskenämme
läpi ohuen ilman
huulet erillään toisistaan
sinä siis haluat kuunnella
sydämeni takomia sanoja
jotka kylpevät runsaudessa
vuorokaudet pyörivät
sulkeutumatonta ympyrää
vievät minua syvemmälle pimeään
minä haluaisin saada sinut
silmistäni ulos
korjatakseni oman puolinaisen elämäni
mitään sanomattomaan tyytyväisyyteen
tiedänhän minä
edes me yhdessä
sinä ja minä
emme pysty jarruttamaan
liki vyöryvää kohtaloa
minun ulkopuolisuuteni
päättyy vasta
kun sinä kävelet minua ovelle vastaan
laskeudut vierelleni
yön tullessa
niin että kylkiluumme
sulavat yhteen
jotta vetovoiman säteet
voivat kietoa yllemme
puhtaan valkoisen lakanan
entä siihen asti
poimin perhosten hylkäämiä
siipiä ilmasta
pakottaakseni itseni
lentämään pois täältä
torstai, 3. marraskuu 2011
Kommentit