me seisoimme jo samoilla
rappusilla
katsoin sinua kuin ihmettä
kuin majakan parvekkeella
taivaan sinistä näytelmää
nyt minä etsin elinvoimaa
jäättömästä merestä
joka laajana seilaa silmieni alla
pienistä kivistä syntyvät runojen säkeet
huomenen vanhainkodissa
voin kuvitella itseni
narisevassa keinutuolissa
melkein kaukaisuuteen nähneenä
hymyillen miettimässä
olit niin lähellä
torstai, 3. marraskuu 2011
Kommentit