me seisoimme jo samoilla
rappusilla
katsoin sinua kuin ihmettä
kuin majakan parvekkeella
taivaan sinistä näytelmää

nyt minä etsin elinvoimaa
jäättömästä merestä
joka laajana seilaa silmieni alla
pienistä kivistä syntyvät runojen säkeet

huomenen vanhainkodissa
voin kuvitella itseni
narisevassa keinutuolissa
melkein kaukaisuuteen nähneenä

hymyillen miettimässä

olit niin lähellä