varpaani puutuivat eteesi
kesken raskaimman matkani
rantakallion kaislikoista
poimittu on seppeleeni

minä olen sinun

niin kauan niin vähän
olen tällä hylätyllä saarella
hylättynä
kuin matkasi luokseni
kestää

et voinut laskea pelkkää alamäkeä
jos tiemme oli puolillaan
nousevia notkoja

tällä majakkasaarella
luonto on armollinen
se kiertää tuulensa kaukaa
hipoen seinustaa
mennen lävitseni
kerran päivässä

sinä menet minussa
tusina kertaa
kuin merta leikkaava valo
kiillotetusta lampusta