muistatko rakkaani
kun puhuin sinulle luodostani
siitä kuinka se on seilinsaareni
niin kauan kuin matkasi kestää luokseni

sen saaren kirkossa olen käynyt
kuvitellut spitaaliset omille paikoilleen
niillä penkeillä en aistinut rauhaa

vain luotoni majakkarannassa
on kivi jolla istuessa
näkee aavalla leijailevan hiljaisuuden


kun katsoo taivaan ääneti hiipiviä
lampaita
veden voimakasta virtausta
tulen rätinää nuotiosta
huomisen aamuaurinko on täynnä
oikeita vastauksia

sain tuulen jolla on sinun kätesi
usvan joka suutelee kasvojani
tietoisuuden että olet olemassa
puolikkaat sadepisarat eivät
itke toisiaan enää

eräänä tulevana päivänä
järki sammuttaa lyhtynsä
antaen tietää
mitä rakkaus tarkoittaa